Sitä aina sanotaan, et ihminen tuntee itsensä paremmin kuin muut tuntevat hänet. Mutta, entäs jos ei tunnekaan itseään tarpeeksi hyvin? Entäs jos löytääkin itsestään paljon uusia asioita, jopa pelottavia tai muuten vain hankalia. Mitä tehdä vaikeassa tilanteessa? Auttaako puhuminen jonkun kanssa? Entäs jos pelkää puhua suurimmista salaisuuksistaan? Entä jos tulee tilanne, et sen joutuu kertoo joskus.. Nää on asioita joita olen miettinyt puolisen vuotta. Olen todella epävarma itsestäni, mutta haluan silti elää täysil. En halua jatkuvasti tapella itseni kanssa.

Entäs jos pelkää menettävänsä kaverit? Tai entäs jos kaikki pitää hulluna kerrottuaan uusia asioita muille? Onneksi tilanteeni ei ole aivan tällainen, mutta pelkään silti jotain. Sitä alkaa miettii, et mitä ysiluokan jälkeen tapahtuu.. Pitenevätkö välimatkat kavereihin? Entäs jos joku tärkee ihminen muuttaa kauas opiskelujen takia? Näenkö heitä enään?
Paljon liikkuu kysymyksiä päässä, mutta eriasia on se, että saanko niihin vastauksia. Onneksi vielä vuosi aikaa tutustua kavereihin ja itseensä paremmin :) Miksi turhaa murehtia huomista, jos voi elää vielä tätä päivää.
--------------------------

Tällästä ihan tällee alkuu. Tähän päivään ei kuulu mitään sen ihmeellisempää. Kouluu kahdeksaks ja piti herätä jo kuudelta, mut onnistuin nukkuu puol seitsemää ja kiirehä siin tuli.. Koulus meinas nukahtaa ekoille tunneille ja koulukuvauski oli tänää... Ei mitään hehkeit kuvii tuu mun osalt, mut nojoo. Sit päästii koulust ja sit tottakai parhaalle ystävälle suoraa koulusta ;) ainaki koulumatka oli hauska. Ja nyt sit oon himas ja mul on iha sika tylsää :// Läksyt vois tehä ja suihkuuki vois mennä. Koht alkaa salkkarit, et jos vaik niit kattois. ^^