'Cause nobody wants to be the last one there
'Cause everyone wants to feel like someone cares
Someone to love with my life in their hands
There's gotta be somebody for me like that

Hassua sillä kohta alkaa joululoma, mutta ei tunnu yhtää siltä.
Miten nopeasti asiat voi muuttua? Eilen oli hauskaa, tää päivä suruu, mut millainen päivä huomisesta on tulossa vai haluanko edes tietää.

Rispektit sille fiksulle, joka sanoi rakkauden olevan henkinen itsemurha. Oon ihan pihal kaikesta, mikä ei oo mult uutta. En oikeastaan sano, että rakastuminen ois aiheuttanu mussa jotai sisäistä murhaa tai sydämen särkymisii vaan päinvastoin. En mä viel puoltoista vuotta sitte tajunnu, millasta on olla rakastunu. Alkuhuumaha oli jotai sellaista pelon ja onnellisuuden sekotusta, josta ei erkkikää ota selvää. Must on aina selkeesti huomannu, jos oon ihastunu ja mun frendit kyllä tietää sen.

Mä oon turhanki herkkä ihminen ja ylireagoin turhanki helposti joka asiassa. Ja mä oon aina halunnu, et kaverit vois hyvin ja tekisin kaikkeni auttaakseni. Mä vaa pelkään, et menetän läheisen ja se on mun suurin huolenaihe. Oon jotenki oudon riippuvainen kavereista ja sen huomaa siitä, et jos jollai menee huonosti, nii munki mieli muuttuu surulliseks ja mieli saattaa olla kauanki nollil.

Mulla ois paljon kerrottavaa, mut läppärist loppuu koht virta ja en viitti hakee johtoo alakerrast :) Kirjottelen myöhemmin enempi...