14.8.2012

Pariksi sekunniksi juutun hyviin muistoihin mut kun preesenssiin herään en tahdo takertua niihin.

Jepjep.
Koulu siis alko eilen ja jo tänää hommasin itelleni muutaman tunnin poissaoloja. Vitun mahtavaa minä ja sitä rataa.
Tänää oli ensimmäinen kunnon opiskelupäivä ja meiän piti tehä rästii jääneit tehtävii. Mä jaksoin tota koulupäivää siihen ruokkiksee asti ja piilouduin pukkariin. Mulla pyöri monii ajatuksii päässä ja lopulta huomasin itkeväni. Mä en vaa kestä tota paikkaa. Mä en syytä toisii opiskelijoita tai opettajia siitä. Mä en vaa kuulu tonne, mä oon ainoo tyttö meidän luokalta ja mä en tuu toimee kenenkää kaa. Mä olin koko viime vuoden yksin, enkä vaihtanut ku pari sanaa silloin tällöin ryhmätöitä tehdessä. Paritöitähän mä sainkin aina sitten tehdä yksin, koska mun parit aina feidas mut, joka hemmetin kerta! Ja mitä mä teen alalla, joka ei mua kiinnosta ja oon siellä vaa sen takia, et kaverit on lukiopuolella samassa rakennuksessa ja se opiskelupaikka on suht lähellä? Kavereita mä en kumminka ees pahemmin nää, joten mulla ei oo ees syytä olla tuolla.

Mä jouduin lähtee yhden aikoihi koulusta, koska mä en saanu mun itkemist enää loppumaa ja yritykset ryhdistäytymisee ei onnistunu. Vituttaa olla tällai herkkis, vaik toisaalt en ees muista koska oisin tosta vaa murtunu itkemää.

Joka tapauksessa mä kerroin mutsille tosta, et mä en vaa pysty olla tuolla. Se alko ragee mulle ja mä oikeesti säikähin. Mutsi ei oo koskaa puhunu mulle toho äänensävyy!

Se kysy, että mitä mä muka sitten aion tehdä jos kerta aion keskeyttää.
Sanoin sille suoraa, et mä haluun alkaa opiskelee tarjoilualalla.
Ja siinä vaiheeessa mutsi tokas "Mut sehä se vasta paskaa duunia onki!"
Mietin, et mitä helvettiä. Sanoks se mun unelmia just paskaks?! Mitä vittua.
Sitten mutsi mainitsi jotai siitä, miten sen päivä meni pilalle ja et mä tuotan pettymyksiä... Siis mä tuotan pettymystä, koska haluan vaihtaa opiskelupaikkaa ja mä tiedän mitä haluan tehdä tulevaisuudessa? Joka tapauksessa mutsin sanat pahotti mun mielen.

Me ei puhuttu pari tuntii yhtään mitää ja mä itkin mun huonees. Päätin purkaa kaiken mun päiväkirjaa ja rupesin kelaa, et mitä vittua tässä pitäs tehä? Miks mun pitää olla tällai herkkis, joka murtuu joka vitun asiasta.

"Rakas päiväkirja. Kliseinen alku vai mitä?
Eka kunnollinen koulupäivä ja mä löysin itteni jo naistenpukkarista itkemästä.
Näin kävi mulle viime syksynä ja pitkin kevättä. Mua ahistaa olla siellä, mä oon aina yksin enkä tuu toimee kenenkää kaa. Mua ahistaa olla yksin ja oon ainoo muija meidän luokalt. Mua ahistaa, koska sisko on opettajana samassa koulussa.
Sain mutsinki suuttumaa... Mitä vittua mä taas menin tekee? Voisko kerranki Taivaanisä olla mun tukena? No vitut on tässä ennenki yksin pärjätty."

Oikeestaa oon itkeny tänää vähä väliä, kaiken tän lisäks mul o ihan tyhjä olo. Mä en tiedä miks, mun pitäs olla elämäni kunnossa, koska oon just ollu kesälomalla.
Mulla o iha hirveen yksinäinen olo ja ku luokan jätkät puhuu omista muruistaa, ni mä ihan oikeesti meinaan murtua. Mietin aina, et koskaha mä saan osallistua tohon keskusteluu... Miks mulla ei oo mitää, mistä olla ylpee? Nyt en siis meinaa, etten ois ylpee mun frendeistä, koska ne on kumminki mulle tärkeintä maailmas.

Multa on monesti kysytty, mite noin kaunis tyttö voi olla sinkku? Jaa a... Se o vaa tätä mun vitun huonoo tuurii. Tai sitten ainoo ihminen kenestä tykkään, tykkääkin ehkä toisesta. jepjep..

Mä oon aina halunnu, et voin olla ees jollekki tärkee. Mä haluan, et voin hyvin mielin ajatella, et mustaki välitetää. Mä oon tosi hellyyden -ja läheisyydenkipeä, vaikkakin tosi arka. Varsinki sillo, ku sattuu olee tälläsii päivii, ku mikää ei tunnu miltää, ni on kiva ajatella, et "okeei... on ainaki yks jolle oon tärkee. Mulla on joku, joka välittää, mulla on siis jotain hyvääki olemassa."

Radiosta alko soimaa just hyvä biisi, mikä saa mut aina itkemää, koska noi sanat vastaa iha liikaa mun ajatuksii. Vois pistää sen biisin tähän:



Ja no laitetaa jotai eilisii kuvii tähä blogii (:











kello on 00:10, Mua ei huvita mennä nukkumaan, mut mä luotan siihe, et sateen jälkee paistaa aurinko. Öitä <3

2 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. joo blogger tykkää säätää taas jotai<3

    mut nii siis... sitä vaa, et seuraa unelmias, äläkä anna sun mutsis tai kenenkä muun vaikuttaa siihe. Vaiha opiskelupaikkaa jos haluut! Mä oon ainaki sun puolel muru ♥

    VastaaPoista